2000-2010-luvun vaihteessa Korkalovaaran ympäristö, aina Pekantorilta Vanamokadulle asti, oli ala-asteikäisistä koostuneen kaveriporukan yksi jättimäinen leikkikenttä. Välillä leikittiin piilosta tai juostiin hippaa laajalla alueella, toisinaan pelattiin jalkapalloa tai ihan vain hengailtiin aikana, jolloin älypuhelimia ei vielä ollut. Talvisin kovilla pakkasilla saatettiin lämmitellä kerrostalojen rappukäytävissä, kunnes meidät ajettiin takaisin ulos.
Korkalovaarassa oli mahtava kasvaa lapsena, sillä metsää, leikkipuistoja ja hiekkakenttiä löytyi yllin kyllin. Lähiöstä, jossa luonto on kuitenkin läsnä, löytyi lapsena paljon tutkimista ja tekemistä. Olo ei ollut koskaan turvaton eikä ikinä sattunut mitään vakavampaa. Sudentien alkupään kerrostalojen pihassa nähtiin silloin tällöin poliisiauto, mutta muuten Korkalovaara tuntui aina turvalliselta ja rauhalliselta, ainakin lapsen silmin.
Ahonpuiston leikkipaikka tunnettiin meidän kaveriporukassa ”norsupuistona”, koska siellä oli pieni puinen norsun muotoinen liukumäki. Sittemmin se on kadonnut, mutta muistan nähneeni sen vielä vuoden 2015 tienoilla viereisen omakotitalon pihalla.