Ennen Korkalovaarantietä oli vain vanha metsätie alas Santamäentielle. Maat omisti vanha mummo, jonka me lapset nimesimme Villisorsaksi. Hänet tunnettiin äkäisenä ja pelottavana. Hän kävi toisinaan keräämässä puita mailtaan. Me pelkäsimme häntä, mutta toisaalta oli kiinnostavaa vaania ja seurata hänen touhuja salaa. Ryömimme pitkin ojanpohjia, jotta hän ei huomaa meitä, ja sehän oli jännittävää ja pelottavaa. Kotipihalta uskalsimme huudella mummoa, mutta emme koskaan tavanneet häntä. Kuulimme joltain, että hän oli rikas, mutta eli hyvin vaatimattomasti. Salaisuudeksi jäi, oliko kaikki vain huhuja. Tien valmistuttua mummoa ei enää näkynyt.