Pikkukenttä oli nimensä mukaisesti pieni kenttä Korkalovaarassa, joka aina talvisin jäädytettiin luistelukentäksi.
Ysärillä kaikki naapuruston pojat eri ikäluokista kokoontuivat kentälle pelaamaan. Kun koulusta päästiin reppu lensi eteiseen ja samalla maila ja luistimet otettiin mukaan ja pikkukentälle pelaamaan. Ja jos koulussa oli ollut luistelua ja välineet oli jo mukana, ei kotona maltettu ees käydä kunnes vanhemmat tulivat vihaisena huutelemaan iltasella kotia!
Valot menivät automaattisesti kiinni illalla, mutta me tiedettiin mistä ne sai taas päälle. Talvilomalla tolpat kilisi joskus vielä lähellä keskiyötä.
Pelit oli kovia ja niistä puhuttiin aina seuraavana päivänä koulussa. Sankarin viittaa puettiin harva se ilta ja kilpailu eri porukoiden välillä saattoi kestää koko talven. Välillä tunteet kävi liiankin kuumina ja monet pelit pelattiin ”vankilasäännöillä”, eli niitä ei juuri ollut.
Kenttää lakattiin hoitamasta 2000- luvun alussa, ja nykyään se on pienen metsän ympäröimä villiintynyt aukea. Kenttää ei ehkä enään ole, mutta muistot elävät.