Revontultentietä ja Kullerokatua yhdistää kevyen liikenteen väylä. Sen varrella on muutaman aarin metsäpläntti, jossa sijaitsee iso laakea kivi. Tuo kivi oli 1980-luvun lapsuuden leikkipaikka, missä edelleen kuljen unissani kuten alempana olevalla pallokentälläkin – sehän on yhä mielessäni olemassa. Revontultentien ja Vanamokadun välissä oli kallioinen metsikkö. Sinnekin pääsi luvan kysymällä ja sielläkin yhä öisin vaeltelen. Olisin halunnut ryömiä Revontulten tien ali rumpuputkea pitkin mutten koskaan uskaltanut. Harkitsin asiaa vakavasti useampana kesänä ja mahtuisin kyllä edelleenkin, ehkä toteutan sen viidenkympin villityksenä sitten.