Oon käynyt pyöräilemässä Lapinrinteellä, missä on nyt alamäkipyöräilypaikka. Se oli myös sellainen, että safareilla pidettiin sellaisena näköalapaikkana. Joskus kun tultiin takaisin kaupunkiin safarin kanssa jostakin ja oli vielä aikaa 15 minuuttia ylimääräistä, ajeltiin vanhan kaatopaikkahärdellin päälle ja sieltä kateltiin maisemia ja sit ajettiin vasta kaupunkiin. Me ollaan käyty siinä lasten kanssa laskemassa pulkkamäkeä, kun ne oli pieniä. Kelkkareittihän menee siitä sinne kylmäasemalle. Se oli vakiopaikka, missä aina asiakkaitten kanssa käytiin, jos oltiin tulossa sieltä päin kelkalla.
Lapinrinne oli yks niistä paikoista, jos tuli sieltä päin tai lähti Santavaarasta ja kiersi Vennivaaran kelkkareittiä, missä pysty käyttämään viidestä minuutista viiteentoista tai jopa kahteenkymmeneen minuuttiin aikaa. Siihen saattoi pysäyttää letkan ja sammuttaa kelkat ja ihmiset jäi ottaa valokuvia. Silloinhan se oli vaan hankalampi siitä puolesta, et kelkkareitti ei silloin mennyt sitä vanhan hissikuilun pohjaa. Nyt se menee vanhan hissikuilun pohjaa, mut silloin se meni siitä keskeltä, missä nyt on alamäkipyöräilyradat. Se oli usein tosi jäinen ja jyrkkä ja asiakkaat jäi puoliväliin kiinni. Tuli säätämistä. Mutta kyllä se meni, kun otti vähän vauhtia, asiakkaatkin pääsivät ylös. Se oli paikka, missä käytiin usein katsomassa maisemia. Se on oikeastaan ainoita paikkoja, mihin pääsi kelkalla, josta näkee kaupungin suuntaan jollakin lailla. Silloin puustokin oli vähän matalampaa. Näki Jätkänkynttilät ja nää. Asiakkaitten mielestä oli ihan kiva käydä siinä.