Karaokea ja yhteisöllisyyttä Dooby doossa

Se oli ihan hauska paikka mun mielestä, Dooby doo. Yhtä aikaa vähän räkälä -tyylinen paikka, mutta se ei kuitenkaan ollut mun mielestä pelkästään semmonen. Siel oli aika hyvä ilmapiiri, hauska henkilökunta, hauskat, rauhalliset kanta-asiakkaat. Tosi harvoin mitään järjestyshäiriöitä. Ei juuri koskaan. Kaikki tunsi toisensa, aika pieni ihmisyhteisö kaikkinensa, lepposa paikka sillä lailla. Välillä oli ihan huippu musiikkiesityksiä siellä. Vastapainoks tietenkin tavallisten ihmisten hassua laulua. Se oli sitä aikaa vielä, että ihmiset ei monetkaan ottanut kovin vakavasti karaokea. Se ei ollut mikään harrastus, ne vaan kävi jotakin huutaa siihen mikrofoniin. Se oli ok kaikkien mielestä -90 luvulla.  

Siel oli erityisen persoonallisia, pari laulajaa, Dooby Doossa, niin koomisia, että se oli vaan hauskaa kaikkien mielestä. Ei ärsyttänyt se, että ne laulo niin huonosti, vaan se oli semmonen juttu enemmänkin. Ne oli hyviä tyyppejä. Se oli sympaattinen paikka ja siel oli hyvät pizzat siihen aikaan. Luulen, et se sitä yhteisöä hauskasti kokos, jotakin tiettyä osaa siitä lähiyhteisöstä. Siinä ei ollut järjestyshäiriöitä. Sehän on iso asia. Sehän on erillään se rakennus siinä. Se ei oo minkään kerrostalon alakerrassa, eikä missään semmosessa, et se häirittis se elämä muuten ihmisiä. 

1990-luku