Se on jännä, ku se on ollut jotenkin niin itsestään selvää, että luonto on tossa noin lähellä. Muistan semmosen kevään, että jostain syystä oon ollut itsekseni menossa kouluun, ettei kenenkään toisen kanssa yhtä aikaa. Ja mulla on alkanut 10.00 koulu ja olen lähtenyt kahdeksalta kouluun. Ja mä olen onnistunut sen kaksi tuntia viettämään sillä tavalla, että olen mennyt luontopolkua ja kaikkia ojanpohjia, jäitä rikkoen ja jotain kivoja kiviä hakenut, käpyjä ja muuta. Että oikein kunnolla käyttänyt aikaa siihen koulumatkaan. Eikä oo välttämättä ollut kuitenkaan sitä semmosta ajantajua. Hyvä, että otin vähän enemmän aikaa, kun tullut koluttua kaikki ojanpohjat.