Tässä oli Puistokioski. Tässä oli semmonen hauska mies, joka ei ihan älyttömästi irtokarkkeja laskenut. Jos halusi karkkipäivänä maksimimäärän karkkeja, niin piti lihasvoimaa käyttää ja tulla polkupyörällä tänne, koska täällä se viiden markan pussi oli kaks kertaa sen kokoinen kuin Sudentien kioskilla tai Vaaralammen kioskilla, puhumattakaan R-Kioskista, joka oli sillon jo aivan ryöstöhintainen. Tästä sai, Puistokiskan mieheltä sai isot. Ja sitten joskus, kun pelin jälkeen pallokentältä, missä oli keskiviikkoisin junioritoimintaa, nappulaliiga, Puistokiskalle kun polki posket punaisena, se saatto antaa lasin vaikka limsaa. Se oli todella ystävällinen mies meille lapsille.