Legendaarinen Vaaralammen kioski oli ensin vain kioski ja sittenhän tämä Harjuniemen Antti osti sen. Siihen alko pieni grillitoiminta ja vähän pitsaa ja sitten oli olutta ja iso terassi. Sillä ei ollut nimeä ja Antti tervehti aina meitä nuoria, että mitä mestarit. Sen jälkeen se vakiintui meidän puhekielessä, että tää oli Mestarit, tää paikka. Me mentiin aina Mestareihin. Sen jälkeen jossain vaiheessa tuli nimikilpailu. Me oltiin kaikki, että mitä sitä tarvii edes kilpailuttaa, että sehän on Mestarit se paikka. No, siitä tuli sitten Dooby-Doo ja Dooby-Doo luki katolla, mutta me mentiin aina Mestareihin. Niin kauan, kun tämä oli toiminnassa, niin kyllä tämä oli meille Mestarit.