Tässä ollaan aika paljon notkuttu nuoruudesta, Hillalla varsinkin. Yläkerrassa oli nuorisotilat. Ja tässähän oli seurakunnan toimintaa, että tässä oli se Hillakirkko. Ja sitten tässä on ollut tarha ja toinen puoli oli sitten meidän aikaan nuorisotilana. Siellähän on sitten kuljettu se nuoruus. Ja se oli sitten Merja Tervo, joka meille piti vähän niinkun jöötä. Oisko se ollut jopa sillai, että vähän armeijan jälkeen, kun päästiin reserviin ja vähän niinkun alettiin notkuu ja mentiin tonne, niin Merja sano siinä vaiheessa, että eikö teillä muuta enää ole. Ehkä se siihen loppu, mutta siinä tuli semmonen vajaa 10 vuotta kuljettua.
Minusta tuntuu, että silloin oli kauheasti niitä projekteja ja systeemejä. Me oltiin hirveen aktiivisia. Mehän käytiin Kasselissa ja sitten Kasselin, Belgian porukka, kävi täällä. Ite en ollut siinä Belgian reissulla mukana, koska sitä vähän vaihdettiin sitä porukkaa ja sinne lähti vähän nuoremmat. Että me ei. Meitä oli tässä Hillapolulla periaatteessa -74:stä -82:een syntyneet, jotka sitä jotenkuten yhtä aikaa kävi. Ja on siellä ollut muutama vähän nuorempi ja muutama vähän vanhempi, mutta niistä ikäluokista se oikeestaan koostu. Me ollaan joskus mietitty, että mehän oltiin varmasti semmosia, että jos sillon olis ollut sosiaalinen media, niin meidät olis ristiinnaulittu kaikki. Niin meistä vain kuitenkin tuli, ainakin suurimmasta osasta ihan elinkelpoisia kansalaisia.
Merjahan se oli siinä, vasta sen jälkeen, kun me lopetettiin käymässä siellä, niin jossakin vaiheessa siirtyi kaupungille muihin tehtäviin. Meillä oli hirvittävästi niitä juttuja. Me tehtiin koko ajan, puuhattiin. Ja Merja keksi sitä mukaan lisää. Meistä moni on hänelle valtavan kiitollinen, eikä ole ollenkaan tavatonta, että äitienpäivänä esimerkiks kirjoitetaan Merjan Facebook-sivulle, että hyvää äitienpäivää. Kyllä se on jumalauta semmosen määrän suodattanut teinitestosteronia, että sitä ei usko kukaan.